30.7.2020

80% perheistä ei liiku päivittäin yhdessä

Viestintä ja markkinointi
Helsingin kaupunki
Vuosina 2015-2016 Suomessa tehtiin maantieteellisesti kattava Taitavat Tenavat -tutkimus 3-7-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa liikuntatottumuksista. Reilun tuhannen vanhemman vastauksen perusteella havaittiin, että 80% perheistä ei liiku päivittäin yhdessä. Mistä alle kouluikäisten 3 tunnin suositeltu päivittäinen liikuntamäärä koostuu? Liikunnan harrastaminen on yleistynyt viime vuosikymmeninä aivan pienilläkin lapsilla. Harrastamiseen yhä vahvemmin tukeutuva liikuntakulttuuri voi kuitenkin liittyä pienten lasten kohdalla toisenlaisiin seurauksiin kuin on oletettu. Riittääkö harrastaminen lapsen liikunnaksi?

 

Liikunnan harrastamiseen opitaan varhaisella iällä

Anna arjen liikuttaa lasta!

Vanhemmat kokevat perheen yhdessä liikkumisen hyvänä ja myönteisenä asiana: yhdessä liikkuessa puhutaan ja toimitaan yhdessä ja se koetaan perhettä yhdistävänä asiana. Yleinen länsimäinen trendi on, että perheen yhdessä tekeminen saa lapsen kasvaessa väistyä vähitellen harrastamisen ja harrastusten tieltä.

Valtaosa jo alle kouluikäisistä lapsista osallistuu jossain vaiheessa varhaiskasvatuksen ja perheen ulkopuolisten järjestäjien tuottamiin ohjattuihin liikunta- ja urheiluharrastuksiin. Pienten lasten niin sanotun harrastusliikunnan yleistymisen taustalla on useita yhteiskunnallisia kehityssuuntia, kuten liikuntasektorin kaupallistuminen ja sitä kautta harrastustarjonnan kasvaminen ja monipuolistuminen varsinkin kaupungeissa.

 

Liikuntaharrastamista arvostetaan korkealle

Vanhempien tiedetään arvostavan sekä lapsen osallistumista ohjattuun liikuntaan, että lapsen vapaata ja omaehtoista liikkumista. Vanhempien kuitenkin tiedetään arvostavan ohjatusta ja suunnitellusta liikuntaharrastamisesta saatuja hyötyjä lapsen kokonaiskehitykselle ja terveydelle omaehtoista ja vapaata liikkumista korkeammalle.

 

Liikuntaharrastamiseen tukeutuva kulttuuri ei takaa lapsen liikunnallista aktiivisuutta

Ongelmalliseksi pienten lasten harrastamisen tekee se seikka, että tutkimukset vihjaavat sen muodostavan käänteisen yhteyden lasten fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen ja liikkumisen perustaitojen kehittymiseen.

Lähestytään asiaa isommasta kuvasta käsin. Kansainvälisesti ihmisten tiedetään harrastavan nykyään paljon enemmän liikuntaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei tarvitse kuitenkaan olla kummoinenkaan asiantuntija todetakseen, että tämä ei näy keskimäärin myönteisesti kansalaisten fyysisessä kunnossa ja terveydessä. Fyysinen aktiivisuuden puute kokonaisuutena arjessa, ylipainoisuus ja lihavuus ja niihin liittyvät terveysongelmat ovat yleistyneet nopeasti kaikissa länsimaissa. Lasten osalta kansainväliset vertailut antavat viitteitä siitä, että matala fyysinen kokonaisaktiivisuus ja heikot liikuntataidot voivat liittyä harrastamiseen ja kilpaurheiluun vahvasti tukeutuvaan liikuntakulttuuriin (Laukkanen ym. 2019).

Vastaavanlainen ilmiö on havaittavissa Suomen sisällä: pääkaupunkiseudulla asuvat alle kouluikäiset lapset harrastavat liikuntaa keskimäärin muualla Suomessa asuvia ikätovereita enemmän, mutta liikuntataidot ovat siitä huolimatta keskimäärin heikommat pääkaupunkiseudun lapsilla muualla asuviin lapsiin verrattuna (Niemistö ym. 2019). Pääkaupunkiseudun vanhemmat lisäksi raportoivat muualla Suomessa asuvia vanhempia vähemmän aikaa käytettävän perheen yhteiseen liikkumiseen. Liikuntaharrastaminen ei siten näyttäisi takaavan riittävää liikkumismäärää tai liikkumistaitoja kehittävää liikkumisen monipuolisuutta pienillä lapsilla.

Liikuntaharrastaminen voi siis olla kiva lisä lapsen kokemusmaailmaan, muttei nykytiedon valossa voi olla perusta varsinkaan alle kouluikäisen lasten kasvun ja kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeälle fyysiselle aktiivisuudelle. Oikeus jokapäiväiseen ja monipuoliseen fyysisesti aktiiviseen leikkiin luo pohjan lapsen terveelliselle kasvulle ja kehitykselle.

 

Lasten liikkumisen pohja perustuu yhteiselle tekemiselle

Lapsen tukeminen liikunnallisesti oman mallin sekä kannustuksen ja kehumisen kautta ovat keskeisiä tapoja tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Yhdessä liikkuminen on keskeinen keino välittää liikunnallista mallia ja tottumuksia lapselle. Oleellista yhdessä liikkumisessa on kuunnella herkällä korvalla lapsen mieltymyksiä ja tuntemuksia ja toisaalta minimoida liikkumista kohtaan asetetut rajoitukset ja kiellot. On totta, että lapsi on luontaisesti fyysisesti aktiivinen, mutta ympäristö voi piilottaa ja pahimmillaan sammuttaa tämän piirteen lapsessa. Kaatumiset, mustelmat ja naarmut kuuluvat asiaan, lapsen on tärkeä oppia hahmottamaan omien taitojensa rajat. Toisinaan kaivataan myös vanhemman ohjausta ja kontrollia lapsen liikkumisen lisäämiseksi, sillä pienen lapsen ei voi odottaa pystyvän säätelemään esimerkiksi omaa ruutuaikaansa. Silloin on olennaista tarjoutua lähtemään liikkumaan yhdessä lapsen kanssa tai hyödyntää lapsentuntemusta valitessa aktiviteetteja, joista lapsi voisi löytää itsellensä mielekkäitä ja innostavia puolia.

 

***

Arto Laukkanen on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori. Hän tutkii erityisesti lasten liikunnallista käyttäytymistä ja sen vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja kehitykseen.

 

Lähteet:

Laukkanen A, Bardid F, Lenoir M, Lopes, V.P., Vasankari, T., Husu, P. & Sääkslahti, A. Comparison of motor competence in children aged 6‐9 years across northern, central, and southern European regions. Scand J Med Sci Sports. 2020;30:349–360.

Niemistö, D., Finni, T., Haapala, E.A., Cantell, M., Korhonen, E. & Sääkslahti, A. Environmental Correlates of Motor Competence in Children—The Skilled Kids Study. Int. J. Environ. Res. Public Health 2019, 16(11), 1989.

Viimeisimmät artikkelit