01.9.2020

Arkiliikkuminen vähenee, seuraharrastaminen lisääntyy

Markkinointi ja viestintä
Helsingin kaupunki

Maailma muuttuu ja Suomi sen mukana. Liikkumiseen liittyvät muutokset ovat kohdentuneet ihmisten arkeen ja vapaa-ajan harrastamiseen. Esimerkiksi monet paikan päällä käyntiä ennen vaatineet asiat, voi hoitaa verkon kautta digitaalisesti. Samalla, ihmisten vapaa-aika on lisääntynyt ja tarjolle on tullut lisää erilaisia vapaa-ajan viettotapoja. Liikkumisen näkökulmasta tämä muutos on tarkoittanut sitä, että arjestamme on luontainen liikkuminen, jos ei hävinnyt, niin ainakin selvästi vähentynyt. Liikunta on samalla muuttunut erikseen suoritettavaksi suoritteeksi, jota mennään tarkoituksenmukaisesti harrastamaan, pääasiassa vapaa-ajalla ja usein ohjatusti.

 

Anna arjen liikuttaa!

Edellä mainittu muutostrendi näkyy lasten ja nuorten osalta siinä, että seuratoimintaan osallistuvien määrä on kasvanut viimeisen 10-20 vuoden aikana selvästi. Vuoden 2018 LIITU-tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmesta (62%) 9-15-vuotiaista lapsesta ja nuoresta osallistuu seuratoimintaan. Jos mukaan lasketaan myös seuratoiminnan lopettaneet, seuratoiminta tavoittaa jossain ikävaiheessa yhdeksän kymmenestä (88%) suomalaislapsesta ja -nuoresta. Vain 12% ei ole osallistunut seuratoimintaan koskaan. Seuratoimintaan osallistuvien määrän kasvun lisäksi myös seuratoiminnan aloitusikä on selvästi varhentunut. Vuoden 2018 LIITU-tutkimuksen mukaan seuratoiminta aloitetaan keskimäärin kuusi vuotiaana.

Selvästi suosituin harrastettu laji 9-15-vuotiailla lapsilla ja nuorilla on jalkapallo. Suosituimmat lajit eroavat poikien ja tyttöjen välillä. Poikien kolme eniten harrastettua lajia ovat jalkapallo, jääkiekko ja salibandy. Vastaavasti tytöillä tanssi, voimistelu ja ratsastus. Yksi nykyseuratoimintaa kuvaava tunnusluku on se, että yhteen lajiin erikoistutaan keskimäärin 9-vuotiaana.

Seurassa harrastavilla lapsilla ja nuorilla on keskimäärin kolme valmentajan ohjaamaa harjoitusta viikossa. Yksi valmentajan ohjaama harjoitus kestää keskimäärin 1h 30 min. Toki, vaihtelu harjoitusmäärissä ja täten niistä kertyvässä liikkumisen määrässä on suurta. Keskimääräinen tarkastelu antaa kuitenkin suuntaa siitä, minkä verran liikuntaa seuratoimintaan osallistumisesta kertyy viikkotasolla. Mainituilla luvuilla kolme kertaa viikossa harrastavalle lapselle tai nuorelle kertyy neljä ja puolituntia liikuntaa ohjatuista harjoituksista. Suosituksen ollessa vähintään tunti päivässä eli seitsemän tuntia viikossa. Samalla, koko ajan lisääntyvä mitattu tieto tarkentaa edellä mainittuja itseraportoituja tietoja, erityisesti harjoitustapahtumasta kertyvän liikkeen määrästä ja intensiteetistä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan, yhdestä tunnin mittaisesta joukkuepalloilulajin harjoituksesta kertyy yksilölle keskimäärin 20-30 minuuttia reipasta tai rasittavaa liikuntaa. Tämä siis puolittaa edellä mainitun neljän ja puolen tunnin kertymän.

Edellisen esimerkin tarkoitus ei ole vähätellä seuratoiminnan roolia ja merkitystä lasten ja nuorten liikuttajina – puhumattakaan sen liikuntakasvatuksellisesta merkityksestä. Ilman ohjattuja harjoituksia suomalaislasten ja nuorten liikkumisen määrä olisi vielä nykyistäkin alhaisemmalla tasolla ja liikuntataidot heikommat. Sen sijaan, esimerkin tarkoitus on kuvata, että seuratoimintaan osallistuminen kyllä tuottaa merkittävän määrän liikuntaa, mutta se harvoin yksin riittää tuottamaan niin paljon liikuntaa kuin suosituksen mukaan tarvitaan – ainakaan päivittäin. Siksi meidän kaikkien on tarpeen kiinnittää huomiota myös erilaisten arkiaskareiden tai kulkutapojen fyysiseen aktiivisuuteen. Täten eri liikkumislähteistä kertyy viikkotasolla riittävä kokonaismäärä liikkumista ja liikuntaa.

 

Sami Kokko, apulaisprofessori
Terveyden edistämisen tutkimuskeskus
Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto

 

Viimeisimmät artikkelit