Markkinointi ja viestintä
Helsingin kaupunki

Helsingin kaupungin yhteistyö Harvardin yliopiston ja Bloomberg Philantrophies –säätiön kanssa opetti ihmisten kohtaamisen tärkeydestä ja ketterämmästä toimintakulttuurista. Ikäihmisten liikkumattomuuden juurisyihin päästiin monialaisen ryhmän voimin.

Miten löytää konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja aikamme monimutkaisiin ongelmiin, kuten eriarvoistuminen, ilmastonmuutos ja liikkumattomuus? Kuinka kohdata haaste, jota kukaan ei voi yksin ratkaista, mutta johon jokainen voi omilla teoillaan vaikuttaa? Kuinka päästä ongelmien perimmäisten syiden äärelle oireiden hoitamisen sijaan? Kuinka ratkaista aikamme yksi keskeisimmistä hyvinvointihaasteista, liikkumattomuus?

Konkreettisia työkaluja vaikeiden ongelmien ratkaisuun ja lupaavien uusien ideoiden testaukseen tarjosi Bloomberg Philanthropies -säätiön ja Harvardin yliopiston innovaatio-ohjelma. Helsinki osallistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa toteutettuun ohjelmaan ainoana eurooppalaisena kaupunkina.

Helsingin kaupunki valitsi ohjelman teemaksi ikäihmisten arkiaktivisuuden edistämisen. Perustelut ovat selkeät. Liikkumisen lisääminen on yksi kaupungin päätavoitteita tälle strategiakaudelle. Helsinki ikääntyy muun Suomen lailla ja Suomessa on Euroopan nopeimmin ikääntyvä väestö. Ennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden määrä Helsingissä kasvaa 108 000:sta 170 000:een vuoteen 2050 mennessä. Liikkuminen on kaiken ikäisille tärkeää, mutta iän myötä sen merkitys kasvaa toimintakykyisen arjen ja omatoimisen elämän voimavarana. Tällä hetkellä vain muutama prosentti liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

 

Moniammatillinen tiimi ratkomaan liikkumattomuuden haastetta

Innovaatio-ohjelmaan nimettiin 11 työntekijän tiimi, jotka työskentelevät kaupungin jokaisella toimialalla. Tiimi koostui ikäihmisiä kohtaavista ja liikuttavista työntekijöistä. Strategisissa kehittämistehtävissä toimivista työntekijöistä. Digipalveluiden, maankäytönsuunnittelun, ikäihmisten kotihoidon tai kulttuurin ja vapaa-ajan palveluiden jokapäiväisestä saavutettavuudesta vastaavista työntekijöistä.

Tiimiä luotsasi Bloomberg -säätiön palkkaama palvelumuotoilija Ruben Ocampo, joka on erikoistunut viemään kaupunkien suunnittelutyötä käyttäjälähtöisempään suuntaan.

“Nautin todella työskentelystä Helsinki -tiimin kanssa. Minuun teki vaikutuksen se, miten sitoutuneita kaikki tiimin jäsenet olivat löytämään ongelmaan todellisia, kestäviä ratkaisuja. Tiimin motivaatio omaksua ohjelman tarjoamat menetelmät sekä taito toimia ikäihmisten kanssa oli ihailtavaa.

Tunsin oloni kotoisaksi Helsinki tiimin kanssa ja pidämme edelleen yhteyttä. Olen seurannut työn etenemistä projektin päätyttyä ja odotan mielenkiinnolla miten kehitetyt ratkaisuehdotukset alkavat elää arjessa”, sanoo Ruben Ocampo.

Myös sosiaaliohjaaja Tuula Sillanpää Kustaankartanon palvelukeskuksesta nautti moniammatillisen tiimin kanssa työskentelystä.

”Jälkikäteen voi sanoa, että näin rikasta ajatuksen vaihtoa ikäihmisten liikkumisen lisäämisestä ei olisi syntynyt ilman monialaista tiimiä. Erityisen hienoa tässä ohjelmassa oli juuri se, että eri toimialat tekivät tätä yhdessä.”, hän sanoo.

 

Monialaisen ryhmän tietotaito auttoi ongelman juurisyiden hahmottamista

Ohjelmaa ei aloitettu tyhjästä. Jokaisella tiimin jäsenellä oli ammatillista tai henkilökohtaisen elämän tuottamaa kokemustietoa asiasta. Helsingissä on jo paljon ikäihmisten liikkumista tukevia palveluita, olosuhteita ja hankkeita. Vieläkin enemmän aiheesta on tutkimustietoa, raportteja ja selvityksiä.

Ongelman täsmällinen määrittely ja juurisyiden ymmärrys ottivat aikansa. On eri asia puhua liikuntasuoritteiden lisäämistä kuin jokapäiväisen arkiliikkumisen edistämisestä.

”Ikääntyneille liikunta on lääkettä, sen me ikääntyneiden parissa työskentelevät olemme tienneet. Tässä innovaatio-ohjelmassa opin, että liikkuminen ei ole pelkästään jumppaa tai liikunnan harrastamista, vaan jo kotoa ulos lähteminen on hieno juttu. Iäkkäissä helsinkiläisissä on valtavasti viisautta ja voimavaroja palveluiden uudistamiseen ja kehittämiseen.”, sanoo kotihoitopäällikkö Suvi Kan sosiaali- ja terveystoimialalta.

 

Keskiarvot kuvaavat ikäihmisiä huonosti

Valmennusohjelman tavoite oli vahvistaa käyttäjälähtöisen palvelukehityksen periaatteiden ja menetelmien osaamista kaupunkiorganisaatiossa. Lähtökohtana oli, että valmennusohjelman opit leviävät laajasti kehittämistyön hyödyksi yli organisaatiorajojen.

”Aito ihmislähtöinen kehittäminen uusien palveluaihioiden synnyttämiseksi kaupungin sisäisten ja ulkoisten toimijoiden kanssa on aikaa vievää ja vaativaa. Tarvitaan empatiaa, uteliaisuutta, sitkeyttä ja kykyä sietää keskeneräisyyttä. Näitä taitoja ja ennen kaikkea asennetta voi oppia vain tekemällä ja kokemalla itse”, sanoo kehittämiskonsultti Meri Virta kaupunginkansliasta.

Oppia haettiin harjoittelemalla. Yhdeksän kuukauden aikana tiimin jäsenet kohtasivat yli sata ikäihmistä haastatteluiden ja testausten parissa kauppakeskuksissa, terveysasemilla, palvelukeskuksissa, kirjastoissa ja työväenopistoissa. Työskentelyn tarkoituksena oli varmistaa se, että ongelma ymmärrettiin syvällisesti ikäihmisten kokemuksia kuunnellen ennen yhtäkään ratkaisuehdotusta.

Tiimin jäsenet jalkautuivat muun muassa kauppakeskuksiin

Tiimin havainnot osoittavat, että ikäihmisten elämäntilanteet, voimavarat, toiveet ja tarpeet ovat korostetun yksilöllisiä. Ikääntymiseen liittyy monia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa kokonaisvaltaisesti – myös liikkumiseen. Näitä ovat muun muassa eläkkeelle tai leskeksi jääminen, sairastuminen, fyysisen toimintakyvyn alentuminen ja tulojen aleneminen.

Haastattelut osoittivat, että muutostilanteiden tunnistaminen on tärkeää ja oikeanlaisen tuen antaminen näinä hetkinä vaati herkkyyttä. Esimerkiksi miesten aktiivisuus on enemmän sidoksissa fyysiseen kuntoon ja sen heiketessä sosiaaliset kontaktit vähenevät selvästi. Suhde digitaalisiin palveluihin on riippuvainen paitsi yksilön taidoista, mutta ennen kaikkea tukiverkostosta, joka mahdollistaa digitaalisen maailman potentiaalin hyödyntämisen. Ennakko-olettamien suhteen on syytä olla varovainen: 80-vuotias voi olla aktiivisempi sosiaalisessa mediassa kuin 40-vuotias.

Haastatteluissa tuli voimakkaasti esille sisäisen motivaation ja merkityksellisyyden kokemuksen voima. Halu tehdä itselle tärkeitä asioita voi saada ylittämään esteitä, kuten heikentyneen fyysisen toimintakyvyn ja kunnon mukanaan tuomat haasteet. Lähipalvelut tukevat itsenäistä elämää ja siksi oman asuinalueen palvelut ja yhteisöllisyyden merkitys korostuvat. Innovaatio-ohjelman edetessä aktiivisuuden käsite laajeni koskemaan kaikkea sosiaalista aktiivisuutta, jossa varsinaiset liikkumispalvelut ovat luonnollisestikin vain yksi mahdollisuus.

”Ikäihmiset, seniorit, ikääntyvät, vanhukset, eläkeläiset. Termejä on monia, ja yhtä moni kokee kuitenkin olevansa ehkä jotain muuta kuin mitä voidaan yhteen sanaan kiteyttää. Jokainen ikäihminen on yksilö omine taustoineen ja tulevaisuuden toiveineen. Elinikäisen toimintakyvyn ja fyysisen sekä psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeintä, mitä voimme jokaiselle lähimmäisellemme tarjota”, sanoo koulutuspäällikkö Satu Luomajoki työväenopistosta.

 

Kaksi prototyyppiä päätyi käytännön testaamiseen

Tutkimusongelma tiivistyi työn edetessä seuraavaksi: Miten varmistamme, että jokaiselle ikäihmiselle on helppoa ja houkuttelevaa lähteä kodistaan päivittäin liikkeelle? Miten ikäihmisen lähipiiri ja ikäihmisten kanssa työskentelevät ammattilaiset voisivat nykyistä vaikuttavammin puheillaan ja teoillaan tukea liikkeellelähtöä huomioiden ikäihmisten yksilölliset toimintakyvyn tilaan, motivaatioon ja kiinnostuksen kohteisiin liittyvät erot?

Tiimi keräsi ideoita tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseksi ikääntyneiltä ja heidän kanssaan työskenteleviltä ammattilaisilta. Ideoita syntyi yli 800. Ideoiden pohjalta testattiin kahta prototyyppiä.

Liikkuvat-verkoston tilaisuus keskustakirjasto Oodissa tuotti yli 800 ideaa.

Ensimmäinen testattava idea oli ”liikkumisen bonuskortti”, jonka tarkoitus oli kartoittaa yksilötason motivaatiotekijöitä. Käyttäjiltä saatu palaute viittasi siihen, että rahallista palkintoa enemmän arvostettiin palveluita, kuten ilmaisia konserttilippuja ja ystävän seuraa.

Toinen testattava idea oli ”liikkumisen palvelutori”. Idea syntyi ajatuksesta, että tiedon liikkumismahdollisuuksista pitää jalkautua ihmisten luo ja sen on oltava helposti ymmärrettävässä ja houkuttelevassa muodossa. Pohdittiin myös palvelua, joka auttaisi konkreettisesti liikkeelle lähtöä omasta kodista ja ylittämään niin fyysisiä kuin muitakin esteitä. Päätettiin kokeilla nuorten palkkaamista liikkumisneuvojiksi, jotka voisivat saattaa ja olla seurana eri aktiviteetteihin mentäessä. Toiminta pohjautuu jo olemassa olevaan ME-säätiön rahoittamaan Job´d-toimintamalliin, jossa maahanmuuttajataustaiset nuoret auttavat ikäihmisiä arkiaskareissa.

”Tärkeää on kuulla ikäihmisiä, oikeasti kuulla ja ymmärtää mitä he sanovat ei pelkästään kuunnella. Moni haastateltava oli mielissään, kun heiltä kysyttiin. Vaikka ikäihmisen oma asenne välillä ratkaiseekin, niin meidän ikäihmisten kanssa työtä tekevien kannustuksella ja rohkaisemisella on myös merkitystä, sillä kaikilla ei ole omia tukijoukkoja.  Opin myös sen, että osalle on helpompaa lähteä liikkeelle, kun on päämäärä, minne mennä, vaikka kauppakeskukseen.  Olisi ihanaa, jos jokaisella ikäihmisellä olisi mahdollisuus ”omaan” Job’d nuoreen, jonka kanssa lähteä liikkeelle”, sanoo vastaava ohjaaja Pirjo Tyllillä Kustaankartanon palvelukeskuksesta.

 

Palvelutori innosti ikäihmiset liikkeelle ja sai positiivista palautetta sen kuuntelevasta ja kohtaavasta otteesta

Liikkumisen palvelutoria testattiin heinäkuussa todellisessa ympäristössä, Kannelmäen kauppakeskus Kaaressa. Kauppakeskukset ovat arjen kohtaamispaikkoja, joita käyttävät sekä seniorikansalaiset että heidän läheisensä. Ne tarjoavat luonnollisen ympäristön tavoittaa ihmisiä ja kohdata heidät jokaisen yksilöllisine tarpeineen. Palvelutorin suunnittelun toteutti Harvardin yliopiston jatko-opiskelija Taylor Greenberg Goldy, joka vietti kesän Helsingissä innovaatio-ohjelman sisältöjä syventäen.

Kaaressa kokeiltu palvelutori kokosi tietoa kaupungin palveluista kauppakeskuksen liiketilaan. Tarjolla oli tietoa muun muassa kaupungin liikuntapalveluista, työväenopiston kursseista, kotihoidosta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä palvelukeskusten tarjonnasta.

Ostoskeskukseen perustetulla palvelutorilla kerrottiin tarjolla olevista palveluista.

Paikan päällä saattoi mitata oman puristusvoimansa ja jutella liikkumisestaan, kokemuksistaan ja toiveistaan kaupungin työntekijöiden kanssa. Mukana oli myös kauppakeskuksen kaksi yritystä, jotka tarjoavat liikkumispalveluita. Lähtökohtana oli ajatella kaupunginosaa alueena, jonka kaikki liikkumista tukevat ja siihen innostavat palvelut olisivat koottu käyttäjäystävälliseen muotoon.

Liikkumisen palvelutorin testaamisesta kahden päivän aikana opittiin paljon. Paikan päällä kävi lähes 50 ikäihmistä ja heidän läheistään. Kukin toi mukanaan oman yksilöllisen tarinansa. Syntyi mm. idea siitä, että ikäihmiset toimisivat liikkumisneuvojina toisilleen, ”lähettiläinä” ja yhteyshenkilöinä kaupungin ja niiden ikäihmisten välillä, joilla on korkea riski jäädä yksin.

Esille nousi, että palvelutorillakin voisi olla jotain helppoja liikkumisaktiviteettejä sen lisäksi, että sieltä saa helposti tietoa alueen ajankohtaisesta palvelutarjonnasta. Todettiin, että palvelutorilla voisi ilmoittautua tapahtumiin ja osallistumisen toteutumista voisi myös seurata jälkikäteen.

 

Miten tästä eteenpäin?

Koko ohjelman aikana kerääntynyt ymmärrys periaatteista, jotka on hyvä tiedostaa palveluiden suunnittelussa, rikastui kokeilun tuloksena.

”Asiakaslähtöinen kehitys avaa inhimillisen elämän moninaisuuden ja ne lukuisat eri haasteet ja mahdollisuudet ihmisten palvelemisessa. Ihmiset eivät ole harmaata massaa. Yksilöllisten tarpeiden ymmärtäminen ja henkilökohtaisempi palveleminen saa aikaan kokemuksen toimivasta kaupungista”, toteaa Helsingin digitalisaatiojohtaja Mikko Rusama.

Innovaatio-ohjelman merkitys voi olla suuri myös strategisia ohjelmien tai toimenpiteiden suunnittelun näkökulmasta.

”Innovaatio-ohjelma opetti, että ennen kuin riennetään pohtimaan konkreettisia toimenpiteitä, on välttämätöntä käyttää aikaa tavoitteen määrittelyyn ja juurisyiden ymmärtämiseen. Ilman yhteistä ymmärrystä ratkottavasta ongelmasta vaarana on, että päädymme toimenpiteisiin, jotka hoitavat oiretta itse parantumisen sijaan. Toiseksi ilahduttavaa oli ymmärtää, että toimenpiteitä ei tarvitse aina valmistella ja suunnitella vuosikausia omalla pöydällään, ennen kuin asiaa uskaltaa testata ja altistaa niiden ihmisten kommenteille, joita varten toimenpiteitä tehdään”, kertoo liikkumisohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen.

 

Tärkeimmät opit löytyivät ihmisiä kohtaamalla

Innovaatio-ohjelman opit ikäihmisten liikkumisen edistämiseksi muotoutuvat osaksi Helsingin Liikkumisohjelmaa. Ohjelma sisältää lähes 60 toimenpidettä. Innovaatio-ohjelman johtopäätökset ja havainnot on viety laajasti käsittelyyn kaupunkiorganisaatiossa.

”Ihmisten aito kohtaaminen ja kuuleminen on aikaa vievää, mutta tuo esiin paljon erilaisia näkökulmia ja yksilöllisiä tarpeita, hyvin pieniäkin asioita, jotka voivat ratkaista liikkumisen haasteita jokaisen omalla kohdalla”, toteaa liikunnan suunnittelija Minna Ekman.

Jatkon kannalta tärkeimpiä ovat toimenpiteet, jotka selkeyttävät ikäihmisille suunnattua markkinointia ja viestintää, lisäävät julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä alueellisesti, tarjoavat tukea toimintakyvyltään heikentyneille ikäihmisille ja luovat mahdollisuuksia vapaaehtoistoiminnalle.

”Opimme innovaatio-ohjelmassa, että muutos tapahtuu menemällä ihmisten pariin. Ensi vuodesta alkaen markkinoimme palvelujamme enemmän siellä, missä ihmiset jo muutenkin liikkuvat – esimerkiksi kauppakeskuksissa, terveysasemilla ja kirjastoissa. Opimme myös, että moni haluaisi olla hyödyksi, mutta tarvitsee siihen pientä sysäystä. Teemme helpommaksi lähteä vapaaehtoiseksi liikuttajaksi ja lisäämme yhteistyötä yritysten ja järjestöjen kanssa. Kaikki syyt lähteä liikkeelle ovat oikeita. Voitamme aina, kun ulko-ovi käy riippumatta siitä, lähteekö seniori kauppaan, sauvakävelylle, lätkämatsiin, konserttiin vai kirjastoon”, toteaa kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio.

 

Lisätietoja:

Helsingin liikkumisohjelma

 

Harvardin yliopiston ja Bloomberg Philanthropies -säätiön innovaatio-ohjelman tiimi: kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio, liikkumisohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen, kehittämisyksikön yksikönpäällikkö Reetta Sariola, liikunnan suunnittelija Minna Ekman, sosiaaliohjaaja Tuula Sillanpää, vastaava ohjaaja Pirjo Tyllilä, kotihoitopäällikkö Suvi Kan, koulutuspäällikkö Satu Luomajoki, maankäyttöjohtaja Richard Manninen, digijohtaja Mikko Rusama ja kehittämiskonsultti Meri Virta.

City Innovation Track on osa Bloomberg Philanthropies -säätiön ja Harvardin yliopiston yhteistyössä toteuttamaa pormestareiden johtamisvalmennusta, johon Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on osallistunut.

Viimeisimmät artikkelit