80% pienistä lapsista liikkuu liian vähän

Monilla meistä on mielikuva aktiivisista ja jatkuvasti liikkeessä olevista pienistä lapsista, joiden halu liikkua tuntuu rajattomalta. Mitä tarkemmiksi tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet, sitä virheellisemmäksi aikuisten luulo on osoittautumassa. Arvioiden mukaan vain 10–20 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Jyväskylän yliopiston lasten liikuntakasvatuksen dosentti Arja Sääkslahden mukaan luku on paras arvio, joka nykyisillä tutkimusmenetelmillä on kyetty tekemään. Lisääntyvä ja yhä pienempänä alkava ohjattu liikunta ei yksin riitä takaamaan liikkumisen määrää. Alle kouluikäisen tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä.

 

Aikuisväestön liikkumattomuudesta on puhuttu viime vuosina paljon, mutta alle kouluikäisten lasten vähäinen liikkuminen ja passiivisuus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Osaltaan tämä johtuu virheellisistä mielikuvista, joiden mukaan lapsemme olisivat jatkuvassa liikkeessä. Kyselytutkimuksissa valtaosa vanhemmista on vakuuttunut, että omat lapset liikkuvat riittävästi. Kun asiaa tutkitaan objektiivisilla liikemittareilla, karu totuus kuitenkin paljastuu. Noin 80 prosenttia alle kouluikäisistä liikkuu liian vähän. Tämä tarkoittaa Helsingissä vähintään 36 000 terveytensä kannalta liian vähän liikkuvaa lasta.

”Kun aikuiset katsovat leikkiviä lapsia silmät osuvat lähes poikkeuksetta liikkuviin yksilöihin paikallaan olevien sijaan. Tästä syntyy helposti virheellinen mielikuva, että lapset ovat jatkuvasti liikkeessä. Vaikka pienten lasten liikkumisen tutkiminen ei ole ongelmatonta ja tutkimusaineistoa tarvitaan lisää, voidaan varmuudella sanoa, että valtaosa lapsista liikkuu liian vähän. Lasten välillä on luonnollisesti suuriakin yksilöllisiä eroja, mutta yleisesti ottaen lapselle ominainen tapa olla, leikkiä ja oppia on toiminnallisuus. Liikkeen vähenemisen myötä kognitiiviseen toimintakykyyn, lasku- ja lukutaitoon sekä koulumenestykseen vaikuttavat motoriset taidot ovat heikentyneet viimeisen 20–30 vuoden aikana. Lisäksi erot liikkuvien ja vähän liikkuvien lasten välillä ovat kasvussa”, kertoo Sääkslahti.

 

Liikkumistottumukset alkavat urautua jo 3 vuoden iässä

Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä, Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset

Lasten liikkuminen on usein riippuvaista aikuisten valinnoista. Kiire, ylenpalttinen turvallisuushakuisuus ja pihaleikkien korvautuminen ruutuajalla ovat vähentäneet luontaista liikkumista. Työelämän kuormittavuus ja arjen kiire johtavat usein siihen, ettei ole aikaa heittäytyä lapsen leikkikaveriksi. Usein helpoin keino saada lapsi viihtymään ja odottamaan rauhassa on istuttaa hänet älylaitteen ääreen. Liikkumattomuuteen on tärkeää puuttua varhaislapsuuden aikana, sillä liikkumistottumukset alkavat urautua jo kolmen vuoden iässä. Yhdessä ulkoilemalla ja liikkumalla vanhemmat antavat oman esimerkin ja toisaalta arvostavat yhteistä aktiivista aikaa. Opittuja tapoja seurataan suurella todennäköisyydellä koko elämän.

”Lasten liikkumattomuuteen pitäisi suhtautua vakavasti, koska mikäli lapset eivät saa olla lapsia ja liikkua heille ominaisilla tavoilla, se kostautuu elämänlaadussa myöhemmin. Ongelmana on, että harvalla meistä aikuisista on tahtoa tai aikaa pohtia valintojemme vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Liikkumattomuuden seuraukset alkavat näkyä vasta noin 5–10 vuoden viiveellä. Usein kiireen keskellä paahdamme eteenpäin ja keskitymme asioihin, joiden tulokset näemme nopeasti. Harvoin tulee pohdituksi, että pienet liikettä rajoittavat arkiset valinnat eivät ole lapsen parhaaksi pitkässä juoksussa”, Sääkslahti painottaa.

Päivittäisten valintojen lisäksi fyysinen ympäristö vaikuttaa lasten liikkumiseen. Alueilla, joissa lapset viettävät aikaa ulkoleikeissä ja joissa on monipuolinen ympäristö, lapsilla on paremmat motoriset taidot. Erityisesti kaupunkialueilla ulkoleikit tarvitsevat turvallisen lähellä kotia olevan paikan. Mikäli leikki- tai harrastuspaikkaan joudutaan kulkemaan pitkiä matkoja, se tarkoittaa paikallaanoloa rattaissa tai autossa. Tämä aika on pois lapsen luontaisesta liikkumisesta ja touhuamisesta. Liikkuminen tulee huomioida kaupunkirakentamisessa entistä paremmin, jotta liikkuminen olisi kaikille mahdollista. Olennaista on, mahdollistavatko ympärillä olevat ihmiset ja ympäristö lapsen liikkumisen, kuten lapsi haluaisi.

Vastuu pienten lasten liikkumisesta on meidän kaikkien yhteinen – kukaan ei pysty ratkaisemaan ongelmaa yksin. Oheinen kuvio Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksista kuvaa hyvin vastuun jakautumista. Sen sijaan, että jumiudutaan pohtimaan, kenen syytä liikkumattomuus on, jokaisen tulisi pohtia, kuinka monessa roolissa itse voi vaikuttaa lasten liikkumiseen. Meitä kaikkia tarvitaan ongelman ratkaisemisessa.

 

Mistä tietää, liikkuuko oma lapsi riittävästi?

”Lapsi on saanut liikkua riittävästi, kun hänellä on energiaa tehdä asioita, hän syö hyvin ruoka-aikoina ja nukahtaa illalla touhukkaan päivän jälkeen levolliseen uneen. Riittävä päivittäinen liikkuminen takaa balanssin, jolloin terveyttä edistävät asiat tukevat toisiaan. Liikkuminen lisää nälkää, jolloin ruoka maistuu. Ruoasta saa puolestaan energiaa, jolloin lapsi jaksaa olla aktiivinen. Touhuaminen puolestaan kuluttaa energiaa, jolloin nukkumaan meneminen helpottuu. Lapsen riittävä liikkuminen kertyy pieninä palasina pitkin päivää, ei yksittäisinä suorituksina. Liikkuva lapsi on onnellinen lapsi”, Sääkslahti lisää.

 

Lisätietoja ja liikkumismahdollisuuksia:

Liikkumismahdollisuuksia lapsiperheille
Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset
Helsingin kaupungin liikkumisohjelma

Liikuntahulinat ja perhepalloilu

Uimakoulut

MyHelsinki: Lasten Helsinki

Liikennekaupunki

Helsingin kaupungin tapahtumat lapsiperheille

Leikkipuistojen perheliikunta

Työväenopistojen liikuntatarjonta perheille

Perheentuki-palvelu

Leikkipuistot Helsinki -mobiilisovellus

Alle kouluikäisten ohjattu liikunta

Päiväkotien ja leikkipuistojen kerhot

Leikkipuistot ja perhetalot

Toimintaa lapsiperheille

Koululaisten aamupäivätoiminta

Koululaisten iltapäivätoiminta