Sirkka löysi oman tapansa liikkua ja sai kävelykykynsä takaisin

Sirkka Lekmanille, 76, liikkuminen on elinehto. Terveydelliset ja rakenteelliset riskit ovat toisaalta uhka liikkumiselle, toisaalta edellytys. Oma terveys ei ole itsestäänselvyys, eikä kaikki ole omissa käsissä. Se mikä taas on, siihen Sirkka pyrkii teoillaan vaikuttamaan. Oman ikäluokkansa liikkumattomuuteen valumisesta Sirkka on huolissaan, ja peräänkuuluttaa lisää iloa ja monipuolisuutta myös ikääntyneiden liikuttamiseen.

 

Sirkan elämä on ollut lapsuudesta asti liikkuvaa, mutta hän ei pidä sitä mitenkään tavattomana. Hän on sitä sukupolvea, jolla ei lapsuudessa ollut pelikonsoleita tai tabletteja, vaan tekeminen piti keksiä itse, ja usein se liittyi ulkona olemiseen ja liikkumiseen. Elämä oli lähtökohtaisesti liikunnallista, kouluunkin kuljettiin pitkiä matkoja niin umpihangessa kuin kaatosateessa. Kovin pitkään Sirkka ei kuitenkaan päässyt nauttimaan huolettomasta, rajattomasta liikkumisesta, sillä hänelle on periytynyt vaikea selkäranka nikamineen, joka aiheutti kipuja ja uhkasi liikkumista jo nuoressa iässä.

– Mun selkänikamat ovat ikään kuin läjä donitseja, ne eivät luontaisesti pidä toisiaan paikallaan, hän kuvailee.

18-vuotias Sirkka joutui paikaltaan liikahtaneen selkänikaman vuoksi selkäleikkaukseen, jonka jälkeen hän makasi ylioppilaskirjoitusten keväänä neljä kuukautta kokovartalokipsissä. Siitä huolimatta hän kirjoitti kuin kirjoittikin ylioppilaaksi, osin Töölön sairaalassa ja osin kotona. Kaikesta huolimatta todistukseen päätyi laudatureitakin.

– Se taipumus mulla on selässä, että milloin tahansa voi nikama liikahtaa pois paikaltaan. On siis pidettävä lihakset semmoisessa kunnossa, että ne tukevat rankaa. Ja se on mieletön vaatimus ihmiselle yhtäkkiä todeta, että jos et tee noin, niin tapahtuu näin. Toista kertaa en millään haluaisi mennä siihen samaan operaatioon, Sirkka kertoo.

 

Ei auta jäädä tuleen makaamaan – kivut kuriin liikkumisen avulla

Syksyllä 2019 alkoi ongelmat vasemman polven kanssa. Sirkka näytti polveaan lääkärille, jolloin todettiin kiireellinen leikkaamisen tarve. Koronan vuoksi keväällä 2020 Sirkka sai jäädä odottamaan leikkausvuoroaan. Tilanne oli haastava, sillä Sirkka ei voinut kävellä askeltakaan ilman keppejä.

– Mietin, että miten tekisin ihan tavalliset kotityöt keppien kanssa. Siinä sitä vaan odoteltiin. Odotellessa keksin, että jos kevennän ylhäältä painoa, niin se on ainoa keino millä voisin saada painetta pois polvesta ja kipuja lievennettyä.

Siitä alkoi omatoiminen jumppaaminen ja painon pudottaminen. Sirkkaa parhaiten liikuttaa musiikki, sillä nuoruudessaan hän on ottanut rokin omakseen ja muistaa juhlineensa ja tanssineensa yötä myöten.

– Yhden minuutin aikana tampatessa tulee noin sata askelta, viiden minuutin aikana viisisataa. Kaksi kappaletta kun pistät marssien, niin saattaa olla helposti jo tuhat askelta kasassa ja siihen meni vain muutama minuutti omassa olohuoneessa, hän hehkuttaa.

Puolessa vuodessa Sirkka pudotti 11 kiloa painoa ja kesään mennessä hän pystyi kävelemään jo 5-7 kilometrin lenkkejä. Omilla toimillaan ja riittävällä varovaisuudella Sirkka pystyy pitämään kivut kurissa ja omaa toimintakykyään yllä.

Ohjatussa liikunnassa Sirkkaa itseään ei motivoi tai haasta pelkkä tuolijumppa. Hän toivoisi ikäihmisille suunnattuihin tunteihin lisää räiskähtelevää riemua. Kun sopivaa välimuotoa hyväkuntoisille suunnattujen harrastusten ja ikääntyneiden tuolijumppien välillä ei tuntunut löytyvän, hän löysi oman liikkumisen riemunsa jytämusiikista ja musiikin tahtiin liikkumisesta. Hän korostaakin, että jokaisen tulisi löytää se oma tapa liikkua, joka tuottaa iloa, ei vaadi liikaa keskittymistä tai tunnu tylsältä, ja tuntuu itsestä hyvältä.

 

Tuhon spiraali voi alkaa nastakenkien puutteesta

Sirkka itse kuvailee toimintakyvyn menettämistä tuhon spiraaliksi. Se voi alkaa pienestä vastoinkäymisestä ja paikalleen jäämisestä, mutta pahimmillaan johtaa liikkumiskyvyn nopeaan heikentymiseen tai totaaliseen kadottamiseen. Omalla kohdallaan hän sanoo sen alkaneen siitä, kun hän ei pystynyt polven takia enää kävelemään. Jos hän olisi vain jäänyt paikalleen odottelemaan leikkausta, hän ei edelleenkään kävelisi.

Esimerkkinä Sirkka kertoo, kuinka hän pyysi ystäväänsä kävelylenkille talviolosuhteissa. Hän oli käskenyt ystäväänsä laittamaan jalkaan nastakengät, sillä maasto olisi liukasta. Ystävä tuli siitä huolimatta paikalle tavallisissa talvikengissä. Sirkka lainasi ystävälle kengän pohjaan lisättävät liukuesteet, sillä lopulta ilman niitä ystävä ei olisi pysynyt lenkkimaastossa pystyssä.

– Eikö ole hassua, että meillä on laki, joka määrää että autossa, jossa on neljä pyörää, pitää olla talvitassut alla kun on liukasta. Ja ihminen jolla on kaks kinttua maassa, yks jalka kerrallaan, ei millään usko, että liukkaalla kelillä pitää itse auttaa itseään ja laittaa ne piikit ettei kaadu, Sirkka pudistelee päätään.

Hieman dramaattisellakin tuhon spiraali -käsitteellä Sirkka haluaa herätellä pohtimaan niitä salakavaliakin syitä, miksi emme liiku tarpeeksi. Ihminen on hyvä keksimään tekosyitä, jotta ei tarvitsisi lähteä ulos tai liikkeelle. Hän kannustaa pohtimaan omia ajattelutapojaan ja käyttäytymismallejaan, ja tunnistamaan millä tavoin itse voi vaikuttaa siihen, että liikkumiskyky säilyy mahdollisimman pitkään.

Yle Jumppahetki

Seniorijumppa – helsinkikanava.fi

Voima- ja tasapainoharjoittelu -videoita (Ikäinstituutti)

Etäjumpat Teamsin välityksellä joka arkipäivä alkaen klo 11.00

Vesijumpat

Seniorisäpinät