30.4.2021

Seppo ja Ainikki lähtivät koronan takia kävelylle, ja löysivät Itä-Helsingin uudelleen

Markkinointi ja viestintä
Helsingin kaupunki
Seppo, 83, ja Ainikki, 81, Saarinen viettävät eläkepäiviään viihtyisällä omakotialueella itäisessä Helsingissä. He ovat nauttineet eläkkeen tuomasta vapaudesta jo 20 vuotta aktiivisesti liikuntaa ja kulttuuria harrastaen ja matkustellen. Sitten tuli maailmanlaajuinen pandemia, joka pysäytti menevän arjen ja pisti liikkumistottumukset uusiksi. Harrastusten keskeytyminen pakotti huomaamaan, että omasta aktiivisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on pitkälti omasta tahdonvoimasta – ja rutiineista kiinni.

 

Kaksi hyväkuntoista kahdeksankymppistä jutustelee ja naureskelee iloisesti omakotitalonsa kuistilla. Aiheena on kodin ylläpitotyöt, jotka jaetaan kuulemma puoliksi, molemmilla on omat tehtävänsä ja hommat ovat aina jakautuneet luonnollisesti. Esimerkiksi pihatyöt eivät ole haaste eikä mikään parille, joka on tottunut patikoimaan lomillaan Alpeilla – tai nyt koronan aikaan Vuokatin mäkisessä maastossa.

Näin toimintakykyisten senioreiden luulisi harrastaneen liikuntaa aktiivisesti ja säännöllisesti läpi elämän. Pariskunnasta Ainikki onkin liikkunut koko elämänsä melko aktiivisesti kouluajoista asti. Seppo sen sijaan tunnistaa itsenä myöhäisherännäiseksi. Liikkuminen tuli oikeastaan säännölliseksi osaksi elämää vasta kakkostyypin diabetes –diagnoosin myötä, joka pakotti arvioimaan omia päivittäisiä valintoja ja arkisia rutiineja uudelleen. Seppo päätti tehdä perustavanlaatuisia muutoksia, jotta voisi elää parempaa ja täysimittaista elämää mahdollisimman pitkään. Ruokavaliolla ja liikkumista lisäämällä se onnistui.

”Kaksikymmentä kiloa se pudotti painoa – hetkessä!”, Ainikki kertoo ylpeänä.

”Syömällä, sanotaanko näin”, nauraa Seppo.

 

Pandemian rajoittama elämä ja uudet rutiinit avasivat silmät lähiseuduille

Ikääntynyt pariskunta Seppo ja Ainikki lumitöissä keskenään naureskellen.Avainasemassa aktiivisen elämän ylläpitämisessä ovat rutiinit. Molemmilla on ollut nyt eläkevuosina omat liikunnalliset harrastuksensa, Ainikilla tanssi ja Sepolla uinti ja ohjattu kuntosaliharjoittelu. Myös kävely kuuluu Saaristen jokapäiväiseen elämään, eikä autoa juuri käytetä kulkuvälineenä arkisin. Ruokakaupassa käynnitkin Seppo hoitaa aina jalan.

”Mä sanon aina, että ruoan hinta nousee, kun menee autolla.”

Kun korona pysäytti harrastusten ja matkustuksen täyteisen elämän, Seppo ja Ainikki alkoivat kävellä entistä enemmän. Tavallisesti he kävelevät tuttuja reittejä kodin ympäristössä, mutta kaipaavat pian vaihtelua. Tuttuihin reitteihin kyllästyttyään he alkoivatkin ottaa uutta suuntaa laajemmin lähialueilta.

”Meille on tullut periaatteeksi tässä sellainen Itä-Helsinki tutuksi -teema”, Seppo kertoo.

Kävelyharrastuksen myötä lähialueet ovatkin tulleet entistä tutummaksi ja uusia, mielenkiintoisia paikkoja on löytynyt sieltä, mistä niitä ei ole ennen hoksannut etsiä. Esimerkiksi Mustavuorella tai Vuosaaren huipulla Saariset eivät olleet aiemmin käyneet. Toisinaan he innostuvat lähtemään pidemmällekin, ja ovatkin pariin otteeseen kävelleet kotoaan kantakaupunkiin ja takaisin.

 

Toimintakyvyn säilyttäminen ja hyvinvointi motivoivat liikkumaan

Motivaatio liikkumiseen löytyy Sepon ja Ainikin mukaan niin omasta luonteesta ja hyvinvoinnista kuin vallitsevasta tilanteesta ja rutiineista.

”Me ollaan vissiin vaan niin levottomia”, Ainikki nauraa.

”Ja siitä tulee myös vähän semmoinen pakko, kun ei pysty vain olemaan sisällä, on pakko lähteä kävelylle tai lenkille. Että kyllä kun siitä tulee tapa, niin se on se eteenpäin vievä voima”, Seppo toteaa.

Lisäksi molemmat ovat huomanneet aktiivisen elämän ja liikkumistottumusten positiivisen vaikutuksen omaan toimintakykyyn ja hyvinvointiin, joka motivoi liikkumaan enemmän. Seppo ja Ainikki kiittelevät, etteivät ole pitkään aikaan olleet kipeänä, ja koputtavat puuta. Seppo kertoo saaneensa hiljattain vuositarkastuksessa varsin hyvät arviot omasta kunnostaan.

”Koen kyllä itsekin olevani hyvässä kunnossa, enkä esimerkiksi väsy lenkeillä”, hän kertoo.

Saariset ovat kiitollisia siitä, että heillä on toisensa, ja että aina on lenkkiseuraa, sillä se ei ole itsestään selvää.

”Helpompaahan se on, jos on joku kenen kanssa lähteä lenkille. Lenkkikaveri on hirveän tärkeä, ja samalla voi vaihtaa kuulumisia”, Seppo tuumaa.

Toisaalta paljon on myös omasta asenteesta kiinni, on vain otettava itseä niskasta kiinni ja lähdettävä. Rutiininomaisuus ja arki- ja hyötyliikunnan lisääminen auttavat. Kroppa ja mieli kiittävät myöhemmin.

Onneksi koronasta huolimatta, ryhmäliikuntatuntien ja harrastuspaikkojen ollessa paussilla, liikkua voi myös omassa olohuoneessaan. Seppo ja Annikki löysivät liikuntaohjaajan vinkistä Helsinki-kanavan Seniorijumpat, jotka ovat tuoneet harrastusmahdollisuuden kotiin. Ainikille erityisesti tanssiohjelmat ovat olleet mieluisia, ja jumppia on suositeltu kaikille tutuillekin.

 

Viimeisimmät artikkelit